Pääjalkainen toivoo kirjalle pitkää ikää

Millä tavalla Pääjalkainen erottautuu muista kustantamoista?

eli Pääjalkaisen linkerot, lankerot, lonkerot

1.

Pääjalkainen ei julkaise kertakäyttökirjoja

Nykyään tuntuu helposti siltä, että (isot) kustantajat eivät edes piittaa kirjojensa laadusta. Kirja tehdään, jotta sitä voitaisiin myydä mahdollisimman paljon kolmen kuukauden aikana. Sen jälkeen se saa lentää alelaariin tai roskiin, ja tilalle tulevat uudet kirjat (kolmeksi kuukaudeksi). Jos ja kun kirjan ei tarvitsekaan kannatella pitempään, sen ei myöskään tarvitse olla ”hyvä”. Sen ei tarvitse kestää kriittistä arvostelua. Lukijoiden ei tarvitse edes pitää siitä. Ostajan ei tarvitse edes lukea sitä loppuun. Riittää, että siinä on jokin täky, jolla lukijat saadaan hankkimaan se.

Pääjalkaiselle kirja ei ole kuitenkaan ensi sijassa tuote. Se ei ole peruna, se ei ole yhden päivän perhonen.

Pääjalkainen ei tee kirjoja kolmen kuukauden myyntiaikaa varten. Tämä ei tarkoita, että Pääjalkainen julkaisisi vain ns. korkeakirjallisuutta. Kirjan parissa saa ja täytyykin viihtyä. Mutta myös ns. viihdekirjan täytyy kestää kriittistä tarkastelua.

Tavoite on, että jokaista Pääjalkaisen nimikettä olisi saatavana vielä vuosienkin päästä.

Pääjalkaisessa arvostetaan kirjallisuutta sen itsensä vuoksi. Toki kirja pitää saada myytyä, jotta voidaan maksaa sen valmistuskustannukset, mutta kirja ei ole ensi sijassa myytävä tuote.

Pääjalkaisessa mennään kirjallisuus edellä. Pääjalkaisen ei tarvitse tuottaa omistajille isoja voittoja. Pääjalkainen ei edes usko jatkuvan kasvun tavoitteisiin. Myös kustannustoiminnassa pitää olla eettinen, kestävä selkäranka.

Pääjalkaisen perustanut Elina Koivunen on opiskellut kirjallisuustiedettä ja filosofiaa. Hän ei ole opiskellut kaupallisia aineita. Hän ei ole perehtynyt markkinointiin ”tieteenalana”. Hänelle kirja on pala ihmisten kulttuuria, osa ihmiskunnan henkistä elämää.

Pääjalkainen haluaa uskoa, että kirja on jotakin enemmän kuin myyntituote muiden myyntituotteiden joukossa. Sillä jos kirjankustantamossa ei uskota kirjallisuuteen, missä siihen voidaan uskoa?

Pääjalkaisen kustantaja Elina Koivunen:

”Olen ollut intohimoinen lukija lapsesta saakka. Aikoinaan seurasin tarkasti uutuusluetteloja. Nyt, kun kirjojen nimikemäärät ovat nousseet ja keskimääräinen ikä on romahtanut, huomaan yhä useammin kiinnostuvani ”vanhoista” kirjoista — kirjoista, jotka ovat ilmestyneet kaksi tai viisi vuotta sitten, mutta joista kuulen vasta nyt.”

”Hyvä ei aina nouse heti esiin. Olemme kiireisiä, ja parhaimmat kirjat vaativat meiltä aikaa. Myös kriitikoilta. Moni arvostelumenestys, palkintojakin saanut kirja, saattaa pari vuotta myöhemmin paljastua keveäksi kuplaksi.”

2.

Pääjalkaisen aikuisuuden ylistys

Nykyään moni täysi-ikäinen karttaa aikuiseksi asettautumista. Halutaan olla aina vain keskenkasvuisia. ”En halua ikinä kasvaa aikuiseksi”, julistetaan. Pääjalkainen ajattelee toisin. Pääjalkainen julkaisee kirjoja aikuisille — keski-ikäisille ja vanhoille. Pääjalkainen puhuu aikuisuuden puolesta. Maailma tarvitsee aikuisia — ihmisiä, joilla on elämänkokemusta ja –näkemystä. Ihmisiä, jotka ovat valmiita kantamaan vastuuta maailman asioista. Aikuisuus on hyvä asia, sillä vasta vanhetessa elämä alkaa kantaa hedelmää.

3.

Lapsissa on silti Pääjalkaisenkin tulevaisuus

Pääjalkainen julkaisee kaikenlaista kirjallisuutta, mutta lasten- ja nuortenkirjoilla on Pääjalkaisessa erityisasema. Lasten- ja nuortenkirjallisuus on kaunokirjallisuuden tärkein alue, sillä kaikki alkaa lapsuudesta, ja kirjat voivat muuttaa elämän. Kirjat vievät toisiin maailmoihin. Ne rikkovat yksinäisyyden. Kirjoissa voi keskustella niidenkin ihmisten kanssa, joita ei voi koskaan tavata. Toisinaan kirjat vastaavat mielessä askarruttaviin kysymyksiin (joista osa ei ollut vielä ehtinyt tietoisuuteen saakka). Joskus kirjat esittävät ihan uusia kysymyksiä.

4.

Oikea kirja on oikea kirja

Pääjalkainen liputtaa vanhanaikaisen paperille painetun kirjan puolesta. E-kirjat voivat toimia joskus, mutta oikea kirja on oikea kirja: sitä on helppoa selata eestaas, sen voi ottaa mukaan kylpyammeeseen. Oikeaa kirjaa voi alleviivata, ja siihen voi tehdä muistiinpanoja. Tietysti vain, mikäli se on oma. (Jos tulee pakottava tarve alleviivata kirjaston kirjaa — kirjastoille ylistys ja kunnia! — pitää miettiä, haluaako ostaa kirjasta oman kappaleen.)